Olen 29-vuotias kolmen lapsen äiti, joka haaveilee siitä neljännestä pikkuisesta tuhisijasta. Mieheni on 46-vuotias kahden lapsen isä, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Olimme naimisissa vuonna 2015, erosimme, ja löysimme toisemme uudestaan.
Nyt olemme puhuneet vauvasta, mies hieman epäröi miten jaksaisi uuden vauvan kanssa, mutta samalla hän kertoo kuinka ihanaa se olisi. Miulla on vain ja ainoastaan hurja vauvakuume, tiedän mitä elämä lasten kanssa on, muistan hämärästi ne unettomat yöt, haisevat vaipat, ensimmäiset uhmat ja kaiken muun. Mutta muistan myös ensimmäiset hymyt, liikkumiset ja ensiaskeleet. Paljon se ottaa, mutta antaa sitäkin enemmän.
Nyt elämme 24.1.2019, tällä hetkellä meillä on yk1, ja miulla dpo 5. Elämme jännittäviä aikoja. Oireita on vaikka muille jakaa, palelee, nipistelee, oksettaa ja närästää. Voi kuinka maltan odottaa ensi maanantaille, kun meinasin testailla.
Jos tärppi ei käynyt tässä kuussa, ensi kuuta odottelee liuta ovulaatiotestejä... Palaamme asiaan myöhemmin.
t. Pienitoivomus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti